Näytetään tekstit, joissa on tunniste sielunmaisema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sielunmaisema. Näytä kaikki tekstit

Erään haihattelun loppu


Kaikki intohimo ja rakkaus minussa on käpertynyt pieneksi punaiseksi auringoksi maksan yläpuolelle. Polttava pallo iskee vihaisia säteitä ympärilleen. Rinta sydänmurskaa täynnä.

Luovutin, mutten ole kummoinenkaan luopuja.

Ohikulkeissa (sulkeissa)

(– eli päivän terapiatunteita)

Olen musta aukko, imen toisista elämänvoiman ja jätän tilalle tyhjyyden. Kaikkialla olen väärä, olen aina ollut. Minulla ei ole mitään annettavaa, olen tyhjyys. En voi vastata odotuksiin, en näihin enkä toisiinkaan.

Älä sinä minulle sano, etten anna. Tämä tie on raivaamaton, ei tästä voi oikaista.

Ei täällä ole mitään nähtävää, mene pois.

Näe minut, vaikka sumenisin itseltäni.

Älä lähde.

Odota kunnes uskallan,
rohkaise.

Mene jo!

En taida rakkautta, en taloutta, en terapiaa, en koulua.

Olen naisen muotoon kireäksi pingotettu lihamötkäle, joka ei taivu, ei jousta, ei anna periksi eikä sulje sisäänsä, ei pysy vasten vaan irtoaa, putoaa, katoaa ja karkottaa.

Pieni kuin herne prinsessan patjain alla.
näen tarkasti jään
ja sillä kulkevat ihmiset
ja rannat sen ympärillä

maa on puitakin paljaampi