Un rêve érotique

Unessa nimeltä mainitsematon, tuttu mies (johon suhteeni on aina ollut täysin epäeroottinen ja josta en ole muuta toivonutkaan) leikkasi otsatukkani ahnaasti. Unessa hiustenleikkuu oli samalla tavalla kiihkeän eroottista kuin vaikkapa himokas mässäily tai vaatteiden repiminen. Jännittävää, miten seksuaalinen kiihko kietoutui unessa yhteen niinkin arkipäiväisen toimituksen ja täysin epäeroottisen ihmissuhteen kanssa.

On myönnettävä kuitenkin, että olen aina saanut suurta mielihyvää siitä, että hiuksiani laitetaan. Otsatukkani on toki leikkaamisen tarpeessa, mutta olisihan uneen silti voinut valikoitua jokin hieman aikaa vievämpi hiushanke, kuten esimerkiksi ranskalainen letti.

(valokuva: George Eastman House Collection)

Minä haluan, minä

minä haluan minä
haluan minä haluan
enkä koskaan saa

Halujen maailma on jälleen myös minun maailmani. En tiedä, kurkotinko itse sen puoleen vai ulottiko se repaleiset reunansa minun ylitseni, peitti piinaavilla peloilla, kutkuttavilla toiveilla. Tämä vuosi on ollut apatian ja purkauksellisten tunnetilojen vuorottelua, enimmäkseen kuitenkin tasaisen synkkää. Välillä olen häilynyt halujen maailmaan, kantanut käsissäni toiveikkuutta kuin haurasta paperia. Tällä hetkellä koen olevani vahvemmin kiinni tässä maailmassa enkä ainakaan juuri nyt tunne tarvetta pyristellä takaisin välinpitämättömyyden suojiin.

Buddhalaisuudessa valaistumisen keskeinen edellytys on sen ymmärtäminen, että halu johtaa aina kärsimykseen. Masentunut ihminen tuntuu tavallaan hyväksyvän tämän, haluttomuushan on eräs masentuneisuuden ominaispiirteistä. Oman masennukseni kautta olen oppinut antamaan halulle arvoa. Uskoisin, että juuri halu on se, mikä pitää meidät kiinni elämässä. Ei se, että saa vaan se, että toivoo, kaipaa.

Dirty Dream Number Two

Inhoan ruumistani, en haluaisi, mutta inhoan. Enkä kuitenkaan voi lakata syömästä, paisumasta, repeilemästä, höllymästä. Leviämästä kaikkialle kaikkien katseiden alle, vaikka haluaisin vain ryömiä piiloon. Olen vastenmielinen valas, makaaberi mörkö, inhottava iljetys.

Tänä keväänä oksensin ensimmäistä kertaa syömäsession jälkeen. Se kävi yllättävän helposti; minun tarvitsi vain aivan hellästi silitellä sormenpäillä kurkun yläosaa. Mahan tyhjentyminen tuntui suunnattoman helpottavalta, aivan kuin ahmimista ei olisi tapahtunutkaan. Olin antautunut halun vietäväksi, mutta oksentaminen palautti tilanteen jälleen omaan hallintaani. Tunsin itseni melkein kaikkivoivaksi. Tyydyttävää ensimmäistä kertaa seurasi lyhyt kuherruskuukausi, mutta sen jälkeen olen yrittänyt vältellä tilanteita, joissa houkutus oksentamiseen kävisi liian suureksi. En ole tässä täysin onnistunut, mutta kohtuullisesti kuitenkin. On vaikeaa luopua jostain, jonka löytää aivan kuin vahingossa, mutta joka heti tuntuu tutulta ja turvalliselta.