L'amour imaginaire
Tartuin Sirenin blogista löytämääni meemiin, joka kutkutti mieltäni kovin. Meemissä on tarkoitus listata elokuvan ja television maailmassa eläviä henkilöitä, joihin on ollut tavalla tai toisella ihastunut. Olen erityisen kova himoitsemaan fiktiivisiä henkilöitä, joten listaani oli karsittava jollain tapaa. Päätin rajata luetteloa tällä kertaa niin, että huolin mukaan vain sellaisia henkilöitä, joihin olen ollut erikoisen rakastunut menneenä vuonna. Tätä ratkaisua puoltaa myös se, että ajallisesti läheisistä ihastuttavista ja himottavista hahmoista osaan sanoa ehkä jonkun sanankin. Jos jaksan, listaan myöhemmin niitä ihastuksia, jotka eivät ole olleet suurimman kaipuuni kohteena aivan lähimenneisyydessä, mutta joilla on erityinen paikka sydämessäni. Olen myös jokseenkin varma, että tästäkin listasta unohtuu monia, jotka olisivat tässä paikkansa ansainneet, ja olen siitä kovasti pahoillani (enkä toki kyseisten fiktiivisten henkilöiden takia, vaan itseni).
1. Tobias Beecher (Oz)
Beecher oli edellisessä elämässään alkoholisoitunut asianajaja, jonka elämä loppui siihen, kun hän ajoi humalapäissään pikkutytön kuoliaaksi ja joutui suorittamaan vankilatuomiota Oziin. Oz on karu paikka kenelle tahansa, ja Tobyn laiselle keskiluokkaiselle perheenisälle se oli sitä mitä suurimmassa määrin, eikä Beecherin osalle voida laskea langenneeksi mitään sen vähempää kuin Jobin kärsimykset. Beecher muuttuu vankilassa ollessaan aivan toiseksi mieheksi ja sitten vielä kolmanneksi. Kreisi-Beech on mielestäni ehkä seksuaalisesti haluttavin, mutta rakastettavin Toby on, kun hän uskaltaa avata itsensä, paljastaa sielunsa yhä uudelleen, kaiken kokemansa paskan jälkeen, ja rakastaa, rakastaa yhä vain.2. Chris Keller (Oz)
Kellerissa rakastan ehkä itseäni (ja haluan Chris Melonin jumalaista vartaloa). Keller on arrogantti sosiopaatti, joka manipuloi ympärillään olevia ihmisiä seksuaalisen vetovoimansa avulla (aivan kuten minäkin). Keller on paatunut rikollinen, joka murhaa silmää räpäyttämättä ihmiset, jotka asettuvat tavalla tai toisella hänen tielleen (ja tässäkin olemme kuin kaksi marjaa). Chris on myös itseltään hukassa oleva herkkä sielu, joka kaipaa ehdotonta rakkautta. Keller on arvaamaton, intohimoinen ja aina intensiivisesti läsnä. Ja aivan varmasti jumalainen rakastaja!Ja mitkä pakarat!
3. Beecher & Keller (Oz)
Rakastan myös sitä, kuinka Toby ja K-boy rakastavat toisiaan. Kuinka suhde voikaan olla intohimoinen! Ja myös niin hellä. Kuinka paljon täytyy rakastaa, että on valmis murhaamaan toisen puolesta? Kuinka paljon, että on valmis ottamaan tuomion murhasta, jonka toinen on tehnyt? Kuinka paljon, että antaa anteeksi vaikka toinen epäilee oman poikansa murhasta? Kuinka paljon, että antaa anteeksi, vaikka toinen katkoo kädet ja jalat?
Näin kerran unta, jossa elin ko. herrojen kanssa kolmisin rakkaussuhteessa. Ménage à trois'mme oli varsin antoisa, niin seksuaalisesti kuin emotionaalisestikin. Lienee turha mainita, kuinka harmittavaa oli herätä aamulla yksin omasta sängystään.
4. Juan Antonio (Vicky Cristina Barcelona)
Lähtisin rakastelemaan Juan Antonion kanssa milloin vain, mihin vain. Mies tihkuu seksiä, on taidemaalari, intohimoinen, huumorintajuinen ja osaa nauttia elämästä. Mitä muuta kukaan voisi (elokuva)rakkaudelta haluta?
Javier Bardem kuuluu niihin näyttelijöihin, joiden roolihahmot saavat pikkuhousut kostumaan, lähes poikkeuksetta. Olenkin ehkä oikeasti ihastunut Javieriin. Panisin No Country for Old Menin Anton Chigurhiakin, kiihkeästi ja pitkään.
5. Maria Elena (Vicky Cristina Barcelona)
Maria Elena on temperamenttinen taidemaalari, joka ei osaa elää ilman ex-miestään, Juan Antoniota, mutta yhteiselokaan ei oikein suju. Maria Elena on helvetin seksikäs nainen, mutta pirun vaikea ihminen. Se on sellainen, jota tekee mieli niin paljon, ettei pysty kieltäytymään, vaikka tietää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.
Penélope Cruziin suhtauduin pitkään kielteisesti, kunnes yhtäkkiä käänsin kelkkani. Penélope on minulle vähän niin kuin suolakurkku oli lapsena: houkuttelee ja aiheuttaa epäröintiä samanaikaisesti, ei oikein vastaa yleistä makuani, mutta ei sitä voi olla syömättäkään kuitenkaan. Ehkä pikkuisen niin kuin Maria Elena.
6. Ennis Del Mar (Brokeback Mountain)
Olen aina kokenut ihmisiin yhteyttä surun kautta, ja kukapa olisi surullisempi kuin vähäpuheinen lehmipoika Ennis Del Mar, joka joutuu koko elämänsä ajan kätkemään rakkautensa ja seksuaalisuutensa. Ennisin kohtalona on olla suhteen järkevä osapuoli, joka joutuu jatkuvasti hillitsemään innokasta Jackia ja murskaamaan tämän toiveet yhteisestä elämästä. Mutta entä jos heille ei olisikaan naurettu, entä jos heitä ei olisikaan tapettu, entä jos he olisivat sittenkin yrittäneet...7. Annie Hall (Annie Hall)
Annie Hall on yksi lempielokuvistani. Olen aina samastunut Alvy Singeriin, tuohon neuroottiseen, hermostuneeseen pessimistiin, jota en voi olla rakastamatta. Olen ollut Alvyyn ihastunutkin, Alvyn älykkyyteen, sanavalmiuteen ja hauskoihin sutkautuksiin. Siinä missä samastuin Alvyyn, rakastuin Annie Halliin. Annie on vähän hassu, paljon kupliva, täynnä elämäniloa ja jumalaisen kaunis (oi, ihana Diane!). Rakastan myös Annien tyyliä, kerrassaan ihania asuja.8. Lena Leonard (Punch-Drunk Love)
Emily Watson on myös sellainen näyttelijä, johon olen ihastunut elokuvassa jos toisessakin. Itsevarmuus, silloin kun sitä ei seuraa ylimielisyys ja pönötys, on suunnattoman seksikästä. Se on sitä jopa näyteltynä, en osaa useinkaan sanoa eroa oikeasti itsevarmojen ja sitä esittävien ihmisten välillä. Lena Leonard on ihastuttavan itsevarma, seksikäs ja kovin viehättävä. Punch-Drunk Loven Barry puolestaan on jossain määrin sympaattinen, mutta toisaalta myös aika ärsyttävä valehtelija, joten Lenan kannattaisi vaihtaa parempaan, kuten minuun.
9. Frida Kahlo (Frida)
Salma Hayek on niin seksikäs, että sitä katsellessa on vaikea pysyä housuissaan. Kun sensuelli Salma laitetaan esittämään ah-niin-eroottista Frida Kahloa, niin arvaahan sen, mitä siitä seuraa: temperamenttia, taidetta, rakkautta, intohimoa, seksiä ja ihastus.10. Rhett Butler (Scarlett)
Olen kauhea ja tykkään Timothy Daltonin Rhett Butlerista paljon enemmän kuin Clark Gablen. Rhett on oikea miesten mies: viettää paheellista elämää, hurmaa naiset charmillaan, on älykäs ja sukkelasanainen. Ja voih, niin kiusoitteleva, enkä minä ole koskaan voinut vastustaa kiusoittelua. Scarlettin Rhett on myös hieman Harlekiini-kirjojen sankari: syntisen komea, kova flirttailemaan, tulinen rakastaja ja valmis pelastamaan sankarittaren, kun tämä tarvitsee pelastajaa – ja mikä tärkeintä: Rhett rakastaa syvästi ja uskollisesti ja puolustaa rakastettuaan onnelliseen loppuun saakka.11. Alice Pieszecki (The L Word)
Lähes kaikki kuolaavat L-koodin Shanea, joka on eittämättä seksikäs ja joo, panisin. Silti kyseisen televisiosarjan ihanista lesboista olen lämmennyt eniten Alicelle, vaikka se onkin ottanut aikaa. Alkuun Alice tuntui lähinnä ärsyttävältä, tiedä sitten, onko kehitystä tapahtunut itsessä vai Alicen hahmossa, vaiko ehkä molemmissa. Alice on pakkomielteisyyteen taipuvainen, mutta kovin rakastettava söpöliini. Tykkään sen näteistä mekoista, suorapuheisuudesta ja siitä, kuinka mikään ei lopullisesti tuhoa Alicen optimismia, kykyä uskoa hyvään elämässä ja ihmisissä.12. Mimi & Fiona (Bitter Moon)
Rakastan sekä Mimiä että Fionaa. Mimi on tulta, Fiona jäätä, ja molemmat ovat saakelin seksikkäitä ja kauniita. Molemmissa on myös jotain rikkinäistä, mikä vetää minua puoleensa.
Un rêve érotique
Unessa nimeltä mainitsematon, tuttu mies (johon suhteeni on aina ollut täysin epäeroottinen ja josta en ole muuta toivonutkaan) leikkasi otsatukkani ahnaasti. Unessa hiustenleikkuu oli samalla tavalla kiihkeän eroottista kuin vaikkapa himokas mässäily tai vaatteiden repiminen. Jännittävää, miten seksuaalinen kiihko kietoutui unessa yhteen niinkin arkipäiväisen toimituksen ja täysin epäeroottisen ihmissuhteen kanssa.
On myönnettävä kuitenkin, että olen aina saanut suurta mielihyvää siitä, että hiuksiani laitetaan. Otsatukkani on toki leikkaamisen tarpeessa, mutta olisihan uneen silti voinut valikoitua jokin hieman aikaa vievämpi hiushanke, kuten esimerkiksi ranskalainen letti.
(valokuva: George Eastman House Collection)
Rajanpiirtoa
Ihmiset ovat kovin haluttomia piirtämään ympärilleen rajoja, mikä ei liene ihme tässä ajassa. Maailma esitetään meille rajattomana, mahdollisuudet ovat kullakin yksilöllä itsellään ja vastuu samaten. Lopullisia, peruuttamattomia päätöksiä ei ole kovin monia, mutta niiden tekemistä pelätään sitäkin enemmän.
L'histoire d'une étrangère
Kerron kuin jonkun toisen elämää, pysyn itse tarinasta irrallaan, enkä tiedä, onko tästä miksikään. En ehkä osaa paremmin, en uskalla. En tiedä, mitä pelkään, enkä oikein sitäkään, mihin pyrin, jos en hallitsemaan kaaosta. Joskus pelkään, että olen narsisti, joskus en välitä. On helppo uhrautua, paeta viimeiseen asti vastuuta, vaikka se on omani ja itse kannettava lopulta. En ole aina kosketuksissa tunteisiini, mutta yritän muistaa, että joskus olen. Etsin pintaa, johon tarttua.
