Itseluottamuksen esitysten heittämää ylimielisyyden varjoa lienee mahdoton välttää, jos ei sitten kääntämällä valon suuntaa jyrkästi.

Uneton koditon


Kahvi maistuu liiaksi tupakalle, kuvien kielestä ei ole mihinkään. Tämä ei ole minun kotini, vaan äitini
onko tosiaan äitini?
ja minä vain vieraana, varpaillani,
olenko tosiaan minä?

tuhannen toivetta ilmassa, unet taas vähenemään päin.
näen tarkasti jään
ja sillä kulkevat ihmiset
ja rannat sen ympärillä

maa on puitakin paljaampi
Jos kuolema ei ole päätös,
miten valita elämä, ikuinen Herrassa?

Usko, toivo, rakkaus


Toivottomuus ottaa kiinni pelkoon, luurankohalauksen tahaton sivuvaikutus.

Rakkaus: myötäsynt(y)inen tunto. Tämä tasolla "sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut", muitakin tasoja on.

Luopion osana on osattomuus, uskomaton uskottomuus.

Löydätkö minut sydämenviivalta?

Välimerkkirakkaus


Olen suhtautunut välimerkkeihin suorastaan pieteettisesti niin kauan kuin muistan. Kestävin ja kiintein suhteeni on ollut pisteeseen ja pilkkuun, joita kohtaan tuntema kiintymykseni on ollut tasaista laatua.

Muihin välimerkkeihin suhteeni on kiihkeämpi. Aikoinaan pistekolmikko (mieluummin kuin ellipsi) oli usein kielen päällä. Ajatukset tuntuivat aina jäävän kesken... Myös puolipisteen kanssa minulla oli intohimoinen suhde, joka on nyt hieman väljähtynyt; kiihkon hiipumisesta huolimatta sydämessäni on aivan erityinen paikka puolipisteelle. Uusimmat rakkaussuhteeni olen solminut huutomerkkiin ja kaksoispisteeseen. Molemmat herättävät minussa lämpimiä (jos ei suorastaan kuumia) tunteita yhtä lailla: oi, tätä nuoren rakkauden ihanuutta!

Sulkeisista olen myös aina pitänyt. Sulkeisiin voi laittaa sivuhuomautuksia tai tarkennuksia, jotka saavat aivan erityisen arvon juuri (pois)sulkemisen kautta. Niin kuin kaikki toiseuttaminen, sulkeetkin tekevät sisälleen teljetystä sanasta tai lauseesta jollain tapaa painavamman kuin muusta tekstistä.

Teinien käyttämää kolmen pilkun merkkijonoa (,,,) en aivan ymmärrä. Mitähän sillä halutaan sanoa?
Uneni hämmentävät minua, taas. Tyydytän itseäni tiloissa, joita valvotaan kameroin. Vartijat ovat vieraita, mutta helvetin kauniita ja viehättäviä, mikä tuntuu kasvattavan häpeän määrää asiaintilan valjetessa minulle. Menen töihini, valvomaan alakouluikäisiä tyttöjä. Tytöt polttavat itseään tarkoituksellisesti saunan kiukaassa ja ovat pian kauttaaltaan vakavien palovammojen peitossa mutta naureskelevat silti. Ehkä minulle?