Un rêve maternel


Unessa synnytin kaksospojat, jotka oppivat puhumaan jo viikon vanhoina. Olin ilmeisestikin itseriittoinen ja itsesiittoinen, sillä pojillani ei ollut isää. Poikain kanssa asuimme valtavassa kummitustalossa, jossa kukaan muu ei halunnut asua. Äitiyteni ei ollut tässäkään unessa sen onnistuneempaa kuin muissakaan äitiysunissani: lapset tipahtelivat alvariinsa sängystä lattialle. Liekö jokin puhekeskus aivoissa sitten kopsahtanut, kun poikaset kävivät juttelemaan niin varhaisessa vaiheessa. Vauvat myös kasvoivat poikkeuksellisen nopeasti ja erityisen kummallista oli se, että ne kasvoivat niin epätahtiin. Toinen oli pian jo päätä pidempi kuin toinen.

0 kommentti(a):