minä haluan minä
haluan minä haluan
enkä koskaan saa
Halujen maailma on jälleen myös minun maailmani. En tiedä, kurkotinko itse sen puoleen vai ulottiko se repaleiset reunansa minun ylitseni, peitti piinaavilla peloilla, kutkuttavilla toiveilla. Tämä vuosi on ollut apatian ja purkauksellisten tunnetilojen vuorottelua, enimmäkseen kuitenkin tasaisen synkkää. Välillä olen häilynyt halujen maailmaan, kantanut käsissäni toiveikkuutta kuin haurasta paperia. Tällä hetkellä koen olevani vahvemmin kiinni tässä maailmassa enkä ainakaan juuri nyt tunne tarvetta pyristellä takaisin välinpitämättömyyden suojiin.
Buddhalaisuudessa valaistumisen keskeinen edellytys on sen ymmärtäminen, että halu johtaa aina kärsimykseen. Masentunut ihminen tuntuu tavallaan hyväksyvän tämän, haluttomuushan on eräs masentuneisuuden ominaispiirteistä. Oman masennukseni kautta olen oppinut antamaan halulle arvoa. Uskoisin, että juuri halu on se, mikä pitää meidät kiinni elämässä. Ei se, että saa vaan se, että toivoo, kaipaa.
0 kommentti(a):
Lähetä kommentti