Enjoy the Silence


Valkeat yöt ovat jo vähenemään päin. Aika valuu ohitseni, ja minä annan sen mennä. Tarraudun öihin – lämpimiin, yksinäisiin, alastomiin, unettomiin, synkeisiin ja unelmoiviin. Yöt ovat ajasta irrallaan; olen lähtenyt jo edellisestä päivästä vaan en saapunut vielä seuraavaan. Jos uskallan lakata miettimästä seuraavaa päivää, tulevaa väsymystä ja tukkoisia ajatuksia, yö tuntuu vapauttavalta. Se on minun, vaikka se olisikin rauhaton, turvaton ja pelottava.

Aamut ovat ikäviä. Unet vetävät puoleensa toiseen maailmaan ja alkava päivä ahdistaa usein siinä määrin, että unien kutsuun ei ole vaikea myöntyä. Opiskeluni ovat siis edelleen laiminlyötyinä ja ainoa aikaansaannokseni on ollut se, että olen työpäivinäni raahautunut työpaikalle. Olen maksanut laskut myöhässä, terapeutinetsintäni on edennyt kankeasti enkä ole saanut pakotettua itseäni lääkärin vastaanotolle. En saa aikaan, en niin millään.

Mistään ei tule mitään, ei niin mitään, ei sitten millään.

0 kommentti(a):