Ole sinä lohdutus


Olen syytön, olenhan? Synnyin väärään aikaan, väärään paikkaan. Olin vääränlainen: liian herkkä, liian rikkoontuva, ihan mahdoton ja huomionkipeä. Ei minusta ollut parempaan. Olisin minäkin tarvinnut sylin, turvaa, rakkautta. Enemmän, aina vain enemmän. Jos olisin ollut kiltimpi, parempi, ymmärtäväisempi, vähemmän raukkaparka. Jos olisin antanut enemmän ja vaatinut vähemmän. Ehkä kuitenkin, jos sittenkin kaikki minussa vie takaisin, vaikka polut ovat yhtä sokkeloa ja täynnä umpikujia.

Ei ole mitään raskaampaa kuin hellyys, jota ei voi selittää. Kuitenkin: näkisitpä minut, ottaisit syliin, rakastaisit hetken. Tehdään pesä itkulle, maailman kaikille kyynelille. Ole sinä Puhdas niin minä olen Kirkas. Ole sinä Lohdutus ja koko maailman Lohtu. Haluaisin niin olla lähellä tänä yönä, tuntea ihon lämmön vasten omaa ihoani. Si tu savais comme tu me manques. Ehkä on parempi, ettet tiedä. Lähtisin kuitenkin pian pois, karkaisin aamun valjetessa ja rikkoisin sinua.

Olen niin hukassa itseltäni. En tiedä, minne mennä. En tiedä, kuinka oppisin rakastamaan itseäni, kuinka antamaan itselleni anteeksi, kuinka päästämään toisia lähelle ahdistumatta.

0 kommentti(a):