Dirty Dream Number Two


Inhoan ruumistani, en haluaisi, mutta inhoan. Enkä kuitenkaan voi lakata syömästä, paisumasta, repeilemästä, höllymästä. Leviämästä kaikkialle kaikkien katseiden alle, vaikka haluaisin vain ryömiä piiloon. Olen vastenmielinen valas, makaaberi mörkö, inhottava iljetys.


Tänä keväänä oksensin ensimmäistä kertaa syömäsession jälkeen. Se kävi yllättävän helposti; minun tarvitsi vain aivan hellästi silitellä sormenpäillä kurkun yläosaa. Mahan tyhjentyminen tuntui suunnattoman helpottavalta, aivan kuin ahmimista ei olisi tapahtunutkaan. Olin antautunut halun vietäväksi, mutta oksentaminen palautti tilanteen jälleen omaan hallintaani. Tunsin itseni melkein kaikkivoivaksi. Tyydyttävää ensimmäistä kertaa seurasi lyhyt kuherruskuukausi, mutta sen jälkeen olen yrittänyt vältellä tilanteita, joissa houkutus oksentamiseen kävisi liian suureksi. En ole tässä täysin onnistunut, mutta kohtuullisesti kuitenkin. On vaikeaa luopua jostain, jonka löytää aivan kuin vahingossa, mutta joka heti tuntuu tutulta ja turvalliselta.

0 kommentti(a):